Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kuin laulun Lapin kesää

›
Kevätkesä on mennyt tänä vuonna nopeasti ohi, kuin kesä olisi jo ollut. Torpalle istuttamani tuomi oli käyntiemme välillä kukkinut, en nähny...
lauantai 22. kesäkuuta 2013

Entisaikojen tuulet

›
Kuinkas minä en eilen muistanut, että nukkuminen on mökkireissun yksi palkinto. Kun on koko päivän käytännöllisesti katsoen ulkona, saunoo j...
perjantai 21. kesäkuuta 2013

Mökkiterveiset

›
Mökin kymmeniä vuosia vanha laituri petti jo jalkojen alla. Uusi laituri koottiin rannalla tyttären perheen avustuksella ja uitettiin saar...
2 kommenttia:
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Nocturne

›
Oli äsken ihana konsertti kirkossa, nimeltään "Ruislinnun laulu korvissani". Minusta on mukava olla lehterin reunalla, näkee ja ku...
1 kommentti:
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Autio polku

›
Edesmennyttä tätiäni autellut ihana naapurin rouva on menehtynyt äkillisesti. Lehdessä oli ilmoitus. Viime viikolla odottelimme hänen miehen...
tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kirkasta raitaa

›
Iloisia värejä tuli pitkästä aikaa mumman mattoon, kun lapsenlapset olivat kuusi vuorokautta kanssamme. Ensimmäistä kertaa he olivat näin pi...
1 kommentti:
torstai 6. kesäkuuta 2013

Rytminvaihdosta

›
Tiedoksi asiasta kiinnostuneille, että tämän viikon EL-Sanomissa on eläkekirjaseen liittyvä haastattelu. Nyt taitaa alkaa aktiivikausi, kun...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.