Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Iloista pääsiäistä!

›
Humahtamalla syttyi pääsiäisvalakia ja paloi nopeasti. Ei maltettu odottaa illan pimentymistä. Illansuussa tuli ovelle hauska yllätys. Po...
2 kommenttia:
torstai 28. maaliskuuta 2013

Helpotuksen huokaus

›
Tänään tuli päätökseen kaksi veljen monivaiheista asiaa. Auto lähti ostajan ajamana palvelutalon pihasta. Siirsin nostolaitteet ikkunan ede...
3 kommenttia:
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Metsän hiljainen hengitys

›
Yllättävän suuri on ero keskustan ja syrjäkylän kotien välillä. Siellä kuuluu aamusta asti liikettä ja ääniä. On monenlaista menoa. Täällä...
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Naapuriseuraa

›
Onpa mukava näky edessäni. Vastapäisen rivitalon yksinasuva iäkäs mies on saanut kaksi miesnaapuria vieraakseen. Terassilla auringonpaistees...
6 kommenttia:
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hienoa hiihtoa

›
Voi että on ollut nautintoa hiihtää viime päivinä! Joen jäälle on saatu tänä talvena hyvät ladut. Auringossa ja täyssinisen taivaan alla suk...
perjantai 15. maaliskuuta 2013

Hei ystävät

›
Olin tänä aamuna suorassa radiohaastattelussa radio Suomen Ajantasassa. Sen voi kuunnella Yle Areenasta.
1 kommentti:
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Apilamatto

›
Vähän kotipuuhia sentään. Valkoapilamaton kutojalle tiedoksi: löysin kirpputorilta maton kaveriksi sopivan puna-apilapellon värisen sängynp...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.