Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Hienoa hiihtoa
Voi että on ollut nautintoa hiihtää viime päivinä! Joen jäälle on saatu tänä talvena hyvät ladut. Auringossa ja täyssinisen taivaan alla suksi luistaa hienosti. Lapsia, perheitä, pariskuntia on ollut joen jäällä nauttimassa oikeasta talvesta ja liikunnan ilosta. Hiihto hyvällä kelillä on aivan lempiliikuntaani. Nivelrikko repii jakaterissä, mutta ei se hiihdosta pahene. Mieli rauhoittuu, kun hiki nousee pintaan. Lähtiessä olin hermostunut, kun taas pitää etsiä jostakin veljen vakuutushakemukseen tietynlainen puuttuva tutkimuslausunto. Voi olla aivan turhaakin se vaiva. No, jotenkin se taas selviää, ajattelen nyt kahdeksan kilometrin ja suihkun jälkeen. (Kameran mukaan otto on viime aikoina unohtunut, nytkin olisi tullut kaunista latukuvaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti