Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

maanantai 31. joulukuuta 2012

Uuteen vuoteen

›
Pojalla on jo vuosi vaihtunut Malesiassa. Meillä se lähestyy. Toivotan lukijoille lähellä, kaukana ja sillä välillä valpasta enkelivartiota...
sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Tuunausta

›
Löytyihän sitä lankaa, jota eilen kaipasin. Otin oppia käsityöystävältäni. Purin kirpparilta ostamani villatakin hihat, jotka olivat liian s...
3 kommenttia:
lauantai 29. joulukuuta 2012

Pitkä ilta

›
Miten tämä ilta tuntuu niin pitkältä? Kello on vasta puoli viisi. Pimeätä oli jo ollut hyvän aikaa. Pitkä ilta vielä edessä. Tein yhden sudo...
2 kommenttia:
torstai 27. joulukuuta 2012

Erilainen joulu

›
Pyhän Kolminaisuuden kirkon pylväskynttelikkö Yli neljäkymmentä kertaa olen laittanut joulua omieni lisäksi sukulaisille. Miehen mi...
2 kommenttia:
lauantai 22. joulukuuta 2012

Luopumisen ilo

›
Lapsenlapsi oli toivonut vanhaa kirjoituskonetta, sellaista jossa on "reaaliaikainen printteri". Meillä oli vintissä sellainen. Uu...
2 kommenttia:
keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Laiskan joulu

›
Ihmeellistä joulunalusaikaa, kun en oikein tiedä, mitä tekisin. Lahjat on jo hankiskeltu ja paketit tehty. Se on aina ollut mieluisin joulup...
keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Vuoden räsymatto

›
Vuosi sitten aloin tämän raitamatto- blogin kirjoittamisen. Silloinkin olimme Jyväskylässä ja lastenlasten koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa. ...
3 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.