Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Luopumisen ilo
Lapsenlapsi oli toivonut vanhaa kirjoituskonetta, sellaista jossa on "reaaliaikainen printteri". Meillä oli vintissä sellainen. Uutta nauhaa ei kirjakaupasta löytynyt, mutta laskukoneen nauha sopi. Kokeilin kirjoittamista. Tuntui hauskalta, kun vanhat kosketukset palautuivat mieleen vuosikymmenten takaa. Vävy oli kaivannut ompelukonetta. Minä en ole enää ommellut. Huollatin koneeni hyvään kuntoon. Pikkutyttö toivoi omaa tietokonetta. Meillä oli pieni, ylimääräiseksi jäänyt. Lasten soitin oli rikkoutunut. Meillä oli CD-soitin, jonka radio-osa ei enää toimi. Kierrätys ja vastaanottajien ilo tuntuivat hyvältä. Tässä iässä luopuminen nuoremman polven hyväksi pienessä ja isommassakin mittakaavassa tuntuu paremmalta kuin oman lisääminen. Se tuntuu vähän joululta.
Annikki, jouluiloa ja rauhaa sinulle. Tavaroista luopuminen, kierrätys, tuo hyvää mieltä sekä luopujalle että saajalle.
VastaaPoistaKiitos. Joulumieltä sinulle ja kaikille muillekin!
VastaaPoista