Sydämessä on alkanut tuntua kipua ja rintaa puristaa. Kai se on väsymyksen ja sydänsurun tuotetta. Kuoleman suru on kyllä paljon raskaampi sana kuin sydänsuru. Hoidoksi siihen luin itselleni Anna-Mari Kaskisen runoa kirjasta "Ota hänet vastaan". En ole pitkään aikaan nähnyt miehestäni unta enkä tuntenut läsnäoloa, hän on ollut poissa. Vain vaatteet, kengät, kirjat, kansiot ja tietokoneet ovat paikoillaan. Hän voisi mielestäni sanoa minulle samaa kuin tämä ihana runoilija. Kirjoitan sitä mukaa kuin pystyn näkemään.
Silloin kun en ole enää täällä,
Kun soittaa ylitseni tuuli hiljainen,
On taivaan Isän käsi pääsi päällä.
Jää sydämeesi lämpö rakkauden.
Silloin kun en ole enää täällä,
Vaan lähden sinne, mistä saavuinkin,
et yksin kulje pimeällä säällä,
On vierelläsi siipi enkelin.
Silloin kun jo olen täältä poissa,
Jää siunauksen sana elämään.
Niin paljon rakkautta vuosissamme noissa.
Se kaikki, kaikki talteen kerätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti