Tuttava katsoi minua tarkkaan ja sanoi: -Kyllä se sinustakin näkyy. Puhelimme pitkään tienristeyksessä. Olin juuri sanonut, että en ole laihtunut niinkuin monet tässä tilanteessa, vaikka ruoka ei kiinnostakaan. Hän ei voinut nähdä myssyni alta, kuinka harmaat ovat hiuksissa lisääntyneet.
Hän kertoi oman tarinansa. Hän oli jäänyt kolmikymppisenä äkillisesti leskeksi kahden pienen lapsen kanssa. Hän koki että oli selvinnyt Jumalan avulla, jonka kanssa kuitenkin joutui käymään syvällisen Jaakobinpainin. Lasten takia piti jaksaa vaikka ei olisikaan jaksanut.
Olen kuullut monia, monia leskeksi jäämisen kertomuksia, miehiltä ja naisilta. Tuntuu, että lesket ovat rohkeimpia lähestymään surevaa, vaikka olisivat vähän vieraampiakin. He uskaltavat kysyä ja myös kertoa omat kokemuksensa ja kuinka ovat selvinneet.Hyvän olon hetket ja edesmenneen läsnäolon tuntu ovat tavallisia kokemuksia. Monet puhuvat kotona ääneen, tervehtivät tyhjään kotiin tullessa.Yksi sanoi pyytävänsä mieheltä apua,kuin häneltä on jotain hukassa ja pian asiat löytyvät. Minulle on aivan avautunut leskien maailma. Heitä on tuttavapiirissäni yllättävän paljon, kirppisporukassakin liki puolet. Vertaisryhmä tuo tukea,tietoa ja ystävyyden tuntua. Kuulun siis siihen ryhmään, vaikka en osaa ajatella, että en olisi naimisissa.
Luulin, että kirjoitan vain "siskoille", mutta sain muutama päivää sitten itku kurkussa puhutun puhelun, jossa sain kuulla useaamman "veljenkin" näitä kirjoituksiani seuraavan. Olen jotenkin yllättynyt monista ystävyyden ilmauksista, minä kun en ole niin pidetty ihminen kuin mieheni oli.
Olen taas ollut muutaman päivän toimintaterapiassa Torpalla. Olen nostanut vähät perunat ja porkkanat, koonnut papan lapsenlapsille kylvämien herneiden palot,kärrännyt pilalliset omenat metsään, katkonut vadelman marjoneet varret, leikannut tatarien varsia. Miehen vaalimista omenapuista ei tullut tänä vuonna lainkaan syötävää satoa. Yhdestä vakipaikasta sain nopsasti kaksi sangollista puolukkaa, mutta muualta en löytänyt mitään. Ei se vielä riitä koko vuoden puolukkapiirakoihin, joita lapsenlapset kysyvät. Ponnistelu ja raikas syrjäkylän ilma virkistävät ja antavat voimaa. Tyttären perheen tulo siirtyi myrskyn takia tähän päivään.
Kuuntelin myrskyä, hain miehen tekemiä klapeja takkaan, kiitin niistä. Myrsky kaatoi metsästämme tien reunasta valtavan männyn maantien poikki. Se on nostettu tien sivuun. Kuka sen nyt paloittelee ja korjaa talteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti