Ukkosilta

Taivas mustuu, jyrisee, salama välähtää. Sade kohahtaa kuivaan maahan. Menen hetkeksi vinttikamariin peltikaton alle  kuuntelemaan sitä. Sähköt katkeavat, tupa hämärtyy. Sytytän pöydälle punaisen kynttilän. Elämä pysähtyy, hiljenee. Luonto valtaa tilan. Odotetaan, kuunnellaan, kuuluu hiljaista jyrinää. Äkkiä olen aivan läsnä tässä ja nyt. Kello raksuttaa.
Mies katsoo salamakarttaa IPadista (lightingmaps.org). Kolmen kilometrin säteen päässä meiltä näkyy useampia salamamerkkejä. Nyt salamoi eniten Saarijärvellä. Täällä jo hiljenee.