Odottelevassa hiljaiselossa on kulunut tämä ukonilmaa kehittelevä pyhäpäivä, jolloin omenapuut leyhähtivät kukkaan. Painosti niin, että en jaksanut lähteä pyöräilemäänkään. Enää en onneksi ole pelosta sairas niinkuin neljätoistavuotiaana.
Ihmeellistä, että taas on kesä!
Makailin vintissä kesäkamarissa ja luin dekkaria. Pitää joskus vaihtaa näkökulmaa! Ja muistaa etsiä
ilon ja ihmettelyn aiheita.
Kun alkaa jyristä, on kiinnostavaa katsoa netistä, missä ne salamaniskut oikein lyövät. Näytti että myös yli sadan kilometrin päässä mökkijärvellämme leimahtelee.Taitaa taas jyrinä lähestyä. Pitää ottaa töpselit irti. Istutaan tuvassa, odotetaan jyrähdyksiä ja sadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti