Mistä minulle harrastus?

Näin monta päivää peräkkäin ei ole aiemmin mumman mattoon tullut vain tylsää harmaata. Lapsianikin on ikävä, ovat niin kaukana. Pitäisi keksiä jokin uusi harrastus, kun jopa kotitalousvähennyksen  tekeminen netissä (viime kevään remontti) tuntui virkistävältä. Siis jotain uutta!
Maalauskurssi loppui enkä kotona saa aletuksi mitään. Kurssilla on ihan hauskakin tehdä, kun annetaan aiheita ja on porukkaa ympärillä samassa puuhassa. En ole kyllä saanut ohjaajilta kannustusta enkä moneen vuoteen mennytkään kursseille. Vain yhtä vanhempaa
työtä sanottiin aika hyväksi, sitä josta mies ystävällisesti valitti: -Ja tuotako minun pitää kotonani katsella! -Katso sivuun, sanoin ja ripustin sen peräkamarin nurkkaan.

Kyllä vanhempikin ihminen kaipaisi rohkaisua harrastukselleen, vaikka tasonsa tietääkin.  Mies opettaa vapaan sivistystyön opettajille käsitettä "pedagoginen rakkaus". Ilman sitä ei kaikkia pysty kannustamaan!

Viimeisellä tunnilla tein fauvisti Matissen värikylläisestä taulusta harjoitusmukaelman. Malli on vasemmalla, nettiversio ei tee sille oikeutta. Minulla oli Eremitaasista ostettu kopio mallina. Voin omaani vielä aikani kuluksi parannella.

Sillasta tuli  myös akryyliversio, ainakin tässä valossa synkähkö. No niin, viedään vinttiin. Mitähän nyt keksisi?