Downgrading

Kirjastoautolla tuli puhetta maan kiristyvästä taloustilanteesta. -Ei siihen muu auta kuin elintason lasku, downgrading, sanoi kirjastoauton nuorempaan polveen kuuluva kuljettaja. Termi oli tässä merkityksessä minulle uusi, mutta tarkoittanee lähinnä samaa kuin downshiftaus- leppoistaminen, hidastaminen, taloudellisten arvojen muutosta painottaen.  Alle kolmikymppisissä on keskustelukumppanini mukaan paljonkin niitä, jotka kannattavat elämäntavan yksinkertaistamista tai varautuvat siihen. Hänellä itselläänkin on paljon tavaraa, josta aikoo luopua. Tästähän minä innostuin kuvaamaan menneiden vuosikymmenten elämää, että elettiin sitä silloinkin, kun ei nyt sodanaikaiseen puutteeseen tarvitsisi mennä.
Minun ikäpolveni ihmisistä suuri osa tottui jatkuvaan palkkojen nousuun ja siihen, ettei saavutetuista eduista luovuta. Tarpeenhan se elintason nosto sotien jälkeen oli, mutta mentiin kai liian pitkälle. Työn kalleus vei työt halvempiin maihin. Unohdettiin suu säkkiä myöten eläminen ja nyt se kostautuu, kostautui pahasti jo yhdeksänkymmenluvulla suuren velkakuplan puhjettua. En tiedä, onko olemassa hallittua ja oikeudenmukaista elintason laskua. Tänään kuulemani asenne yllätti  ja herätti toivoa, siis se että täälläpäinkin näistä keskustellaan. Nuoret eivät täällä käy kirpputoreilla, nuoretparit rakentavat ökytaloja. 

Tänään on hiljainen päivä Torpalla. Aamupakkasessa rapsahteli sentin lumipeite askelten alla kuin hankikanto,kun keräilin miehen karsimien omenapuiden oksia maasta. Meillä on aina pitempään lunta kuin muualla lähialueilla. Taloa kiertävä aurinko on iltapäivään mennessä lämmittänyt tuvan kahteenkymmeneenkahdeksaan asteeseen. Kello raksuttaa kuuluvasti, muuta ei kuulukaan, paitsi hiljaisuus. Minua väsyttelee monen päivän osallistumisten jälkeen. Hidastaminen tapahtuu aivan luonnostaan.