Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Hiljaisuuskatko
Tästä viikosta tuli oikein perhevierailuviikko - oman perheen laajentuneessa muodostelmissa. Yhtä aikaa emme kyllä ole olleet saman katon alla viiteen vuoteen.
Koti on siistinä, ruokia ostettuna moneen kertaan kassikaupalla, reseptejä haettu netistä, karitsanpaisti uunissa, valkosipuli tuoksuu. Hiljaisuus,vanhuus ja marraskuun pimeys ovat hetkeksi unohtuneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti