Kiva päivä

Aamupäivällä kävin lääkärissä yli kolmen vuoden tauon jälkeen. Kiva lääkäriharjoittelijapoika laittoi jalkateräni röntgenkuviin. Hänellä oli runsaasti aikaa asialleni. Loppupäivä kului pitkästä aikaa 1800- luvulla. Piti etsiä, mitä sukua meille olivat  paikallisen, sunnuntaina kokoontuvan sukuseuran päähenkilön vaimot. Olivat tasoa isoisän pikkuserkkuja tai vieläkin kauempaa. Saman 1700-luvulla kylään soitten yli kävelleen kantapariskunnan peruja kuitenkin ollaan.  Siitä on sitten jälkeläisluku aina polvi polvelta kymmenkertaistunut viime aikoja lukuunottamatta.Saatan mennä tapaamiseen, kun oli mukava kutsu. Yhdistelin sukukoosteitani, kun olin tallennellut täydennyksiäni kummasti eri otsikoilla. Piti oikein aivoja terästää, että kuka on kenen poika ja kuka serkku ja mihin kohtaan tämän leikatun liimaankaan. Se tekee varmaan hyvää laiskoille aivoille. Vähän samanlaista kuin jos tekisi monimutkaista käsityötä. Tunnit kuluivat, taas meni tunti, ei ollut edes nälkä.  Seitsemältä oli jo silmät aivan ristissä. Piti lähteä niitä oikomaan, pyöräilemään kauniissa illassa. Pyöräily onneksi sujuu, kun lenkkeily ei onnistu.