Kirjoittelin pari vuotta sitten blogiin "Hellepäivän huveja Torpalla". Nyt on sama teema, mutta paikka on jokivarressa, kosken kupeessa. Siinä on mahtava matonpesupaikka, kaupungin järjestämä. Voi pestä selkä suorana, jokivesi tulee hanasta ja huuhteluvesi suihkuputkesta. On kuivaustela ja -telineet. Minua jo vaivasi, että hellepäivät menevät hukkaan, vaikka tuvan pitkät matot kaipaavat pesua. En ole ennen saanut asiaa aikaiseksi, en ole käynyt edes katsomassa paikkaa, mutta eilisiltana pyöräilin pyykkipaikalle ja esipuhuin miehen mukaan täksi päiväksi. Ei siinä puuhassa kauan mennyt, kun oli hyvät systeemit.
Minun elämänmattooni tulee kirkkaita raitoja, kun Mäntysuopa tuoksuu, harja suihkii, vesi virtaa, vaatteet kastuvat likomäriksi, aurinko paahtaa, kahvi maistuu, matot kirkastuvat, illalla raukaisee. Muistan menneitä kesiä: 1963 sedänvaimon kanssa Vantaanjoen rannalla ollessani kesätöissä Helsingissä, 1990- luvulla Helsingissä Tervarannassa ja Katajanokalla samoissa tunnelmissa. Katajanokalla jopa menin märkine vaatteineni uimaan jäänmurtajan viereen pikkupoikien perään ja ajattelin: tällainen olisi ihmisten Helsinki. Viimeksi nousee muistoon Putusen ranta kotijärvessä, mummun kiehuva pyykkipata ja vaatteiden huuhtelu kiviltä. Pestiin kaikenlaista pyykkiä. Muistan pesseeni täkkiä Valo- pesuaineella kiven päällä. Ihailin, kuinka kukkakuviot kirkastuivat. Välillä piti käydä uimassa.
Torppa on laastipölyn peitossa edelleen ja työt jatkuvat pikku hiljaa, mutta matot kuivuvat ja odottavat puhtaina pääsyä pestylle lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti