Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Ympyrän kierros
68 vuotta sitten tästä talosta, silloin harmaasta hirsiseinäisestä, lähdettiin hevosreellä viemään äitiäni 25 kilometrin päähän synnytyslaitokselle. Takaisin meidät haettiin kahden viikon päästä paukkupakkasessa vällyjen sisässä. Silloin oli varaa pitää ensisynnyttäjää ja vauvaa hoidossa pitkään. Tultiin isovanhempien, isotädin ja enon luokse, takkatulen edessä pestäväksi ja viiden ihmisen hoidettavaksi. Sen jälkeen vauvaa ei ole tähän taloon tullutkaan. Me muutimme isän kotiin toiseen kylään puolentoista vuoden päästä eikä enolleni siunaantunut lapsia. Tuotiin minut kyllä tänne isoäidin hoitoon kaksivuotiaana, kun veljeni syntyi. En syönyt enkä nukkunut. Eno joutui viikon päästä valjastamaan hevosen reen eteen ja palauttamaan minut vanhemmilleni. Alkuaikojen turva lienee näihin seiniin imeytynyt, kun tänne niin mielelläni tulen katselemaan lumen ja puiden maisemaa, samanlaista kuin ensiksi ikkunasta näkemäni maailma. Se tuntuu etuoikeudelta. Minun lapsillani ei ole pääsyä lapsuuden koteihinsa. Niissä kaikissa asuu vieraita ihmisiä.
Oi!
VastaaPoistaSiellä on siis eilen juotu synttärikahveja. Eloniloa ja onnea tämän uuden vuoden jokaiselle tulevalle päivällekin!
Kiitos. Juhlittiin kaksoissynttäreitä ja 45.hääpäivää kuntokeskuksessa uinnin ja hierontojen muodossa.
VastaaPoista