"Siedätyshoito" jatkuu, olemme Torpalla edelleen. Yö meni jo aika hyvin, väsyttikin tietysti.Tuntuu myös siltä, ettei tätä tupaa voisi nyt jättää yksin. Minua ei tunnu juurikaan haittaavan se, että täällä on käyty ja kaikkeen koskettu. Se voi liittyä siihen piirteeseen, että kaikissa paikoissamme ovat sukulaiset, ystävät ja sukulaisten ystävät saaneet majailla ilman läsnäoloamme. Tavara ei ole vahvasti osa meitä. Se mistä jäi pelko, on että osumme kutsumattomien vieraiden kanssa paikalle yhtä aikaa.
Tämän lajin "harrastusta" tuntuu olevan menossa paljon.(Vältän oikeita sanoja googlen takia.) Lähes kaikki, kenen kanssa olemme puhuneet, tietävät kertoa monta ja monenmuotoista rinnastettavaa tapausta. Myös puheluita samantapaisista kokemuksista on tullut. Samanlaista menettelyä kuin tässä meillä ei kuitenkaan ole tullut tietoon, ei myöskään asian tutkijalle. Naapurit siellä ja täällä ovat perustaneet seurantarinkejä. Lehtiin menee näköjään vain pieni osa, tämäkään ei ole ollut.
Lähistön asumattomissa taloissa ei ole käyty. Olisiko siis parempi että talo näyttäisikin hylätyltä ja asumattomalta silloin kun siellä ei olla? Sellaisiinhan ei jätetä mitään arvokasta. Me olemme yrittäneet jättää asutun näköiseksi. Alan yrittäjiä on monenlaisia, on kerran ohi kulkevia ja pitempään tarkkailevia. Riskit ovat siis erilaisia.
Neljältä on jo melkein pimeää. Kohta olemme täysin mustan pimeän sylissä. Pitää käydä sytyttämässä pihavalo ja ikkunaan lampukko. Nyt suljen myös ikkunaverhot, ennen en niin pitänyt täällä siitä väliä. Maa talon ympärillä lepää märkänä, pellot leikattuina, metsä kohisee tuulessa, pilvet painavat. Valon pilkahduksen pimeään saa vain itse sytyttämällä.
Kaikkea tätä voi katsoa myös ulkoa vierain silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti