Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Väriterapiaa
Tätä olen aina toivonut! Toivonut sitä, että viljelijämme kylväisi rypsiä lähipelloille. Tänä kesänä niin tapahtui. Nyt keltainen rypsipelto loistaa ja tuoksuu pihamme vieressä. Se on väriterapiaa ja kirkasta raitaa.
Upeaa rauhaa pihamaisemassa
VastaaPoistaEn jotenkin pidä keltaisesta, mutta peltomaisemassa se on valoisa virkistys.
Poista