Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Ihmisten ilmoilla
Voi sitä soiton ja laulun ja tanhun iloa, mitä Kaustisilla taas joka kulmalla virtasi, huolimatta taloudellisista ongelmista ja sadealttiista säästä. Ympäri maata on valtavan paljon kaikenikäistä väkeä, myös nuoria, joille musiikki on kaikki kaikessa ja jotka käyttävät paljon aikaa harjoitteluun. Sen energian, satsauksen ja elämänilon takia katson mielelläni myös Idolseja ja muita talenttiohjelmia. Keski-Pohjanmaa näyttää vähän ankealta metsäkylältä, mutta siellä elää vahva kansanmusiikkiperinne ja lasten laaja soitonopetus. Kaustisen Alakylän miesten sisäänpäinkääntynyt ja eleetön soitto,jossa oli kuitenkin ilmava poljento ja napakka rytmi oli melkein hypnoottista. Iloiset soitto- ja lauluporukat osasivat luoda tunnelmia. Itse en osaa laulaa enkä soittaa, mutta yleisöäkin juhlilla tarvitaan.
Oli tosi mukava tavata vanhoja ystäviä, joita illan kutsutilaisuus toi koolle. Tuntui että oli päässyt ihmisten ilmoille entiseen tapaan, kutsut kun ovat harventuneet.Valtaosa vieraista oli kyllä paljon nuorempaa väkeä kuin me.
Juhlakausi jatkuu, huomenna on kummitytön rippijuhla. Kalevan Kaiun naisporukan kauniisti esittämä "Olkoon ylläsi kirkas taivas.." viritti siihen tunnelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti