Aivojumppaa

Stressitunnelmat syntyvät minulla siitä luulosta, että minun pitäisi löytää toisten asioihin ratkaisut ja mieluimmin nyt heti. Kun tämän taas muistin, rauhoituin. Ei se silti sitä estänyt, että kävin valmentamassa veljeäni ensi viikon kuntoutuspalaveriin. Hän oli viime viikolla sanonut sisarelleni kauniisti, että olen antanut hänelle henkistä valmennusta pyörätuolielämään. Olemme itse asiassa tehneet mielikuvaharjoittelua, kun olemme kaavailleet elämää sairaalan ulkopuolella. Se on hänelle urheiluvalmennuksesta tuttua.

***
Tänään päätin tehdä jotain uutta ja menin seniorikammariin. Ensin teimme kevään kauniista langoista sormivirkkausta: lankaa pujotetaan neljän sormen lomitse kahteen kertaan ja vedetään silmukka edellisen yli kämmenen taa. Sinne syntyy muutaman sentin levyistä nauhaa, oikein näppärää. Sitten kyseltiin sanatehtäviä. Minkä luonnonilmiön alussa on piilossa oleva ja lopussa laskukausi? Mikä huone on kyseessä, kun sanan  alkuosassa on etelä-Suomen kaupunki ja lopussa kalastusväline? Mikä olio alkaa kieltosanalla ja päättyy säätä tarkoittavaan sanaan? Mikä soitin: Alussa on eläimen osa ja lopussa eräs papukaija?

Keksin ne melkein kaikki, vaikka en aina vastannut. Olin oikein ylpeä, varsinkin kun kotona tämä viime syksyn tohtori keksi yllä olevista vain yhden. Kannattaa käydä aivojumpassa!

No, oli tässä päivässä vähän kontrastia siihen päivään, kun  entisen työpaikkani historian kirjoittaja haastatteli minua koko päivän. Ihmeesti vielä muistin  työkuvioita kahdenkymmenen vuoden ajalta, sellaisiakin joita  en viiteen vuoteen ole kertaakaan ajatellut. Oli kuin olisi avannut ison arkun kannen ja alkanut penkoa tavaroita. Jotkut olivat kuin uusia, joistakin piti vähän puhaltaa pölyä päältä. Löytyi monia kauniitakin juttuja. Valikoiva muistini on tallentanut asiat, jotka aikanaan olivat tärkeitä.

"Pääasiat" kiinnostavat nyt, kun suvussamme taitaa olla periytyvää Alzheimerin tautia.