Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Enkelivinkki
Eipä tallentunut tämä teksti näköjään; piti olla kertomus toimintansa lopettaneen tietokoneen "ihmeestä", kun se komeron pohjalta nostettuna yllättäen avautuikin ja antoi minun tallentaa kuuden vuoden muistot lapsenlapsista. Juuri se tiedosto oli jotenkin tuhoutunut, kun tallensin tiedot loppuaan tekevältä tietokoneelta. Kuin enkeli olisi vinkannut, että koetapa avata se kone vielä! Kirjoitin postauksen vanhalla koneella, mutta se ei näköjään tallentanut sitä. Mutta hienoa, että sain lapsimuistot talteen ja voin joskus antaa ne heille.. (Kirjoitettu 11.1.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti