Syksy on mennyt nopeasti, niinkuin ennenvanhaan työssä ollessani, mutta nyt alkaa pimeys painaa. Se tuntuu jotenkin silmänpohjien alla paineena tai puutoksena. Olo on raskas. Penisilliinikuuri ja särkylääkkeiden käyttökin kai lisäksi väsyttävät. Eilen oli pökkelö olo, muisti häröili, en ollut varma edes tutusta pankin tunnusluvusta, vaikka yleensä muistan useitakin tunnuslukuja ulkoa.
Työmatkoilla Keski-Euroopassa minulta aina kysyttiin, kuinka te voitte pärjätä talven yli siellä pohjoisessa pimeydessä ja pakkasessa. Etelämpää katsoen itsestänikin alkoi Suomi tuntua pimeältä, vaikka selitin valoja ja kynttilöitä ja joskus auringonpaistettakin.
Vajaa viikko, niin käännytään valoa kohti. Onhan tämä kestetty muutaman kerran ennenkin. "Uutena vuonna on päivä kukonaskelta piree", sanoi äitivainaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti