Pitkät hoikatr männyt huojuvat tuulessa. Läntinen aivaanranta kuultaa oranssinpunertavana niiden takana. Tuulinen joulu on takana. Meillä ei ollut myrskyn takia muuta ongelmaa kuin että veden tulo katkesi joksikin aikaa Tapanina.Aaton sade vei lumet. Piha on aivan "kaljamalla" eli jäinen, suksisauvan kanssa köpöteltävä.
Tupa on hiljennyt. Kyllä meillä onkin hiljaista, kun on palattu tavanomaiseen oloon. Mies on toisessa päässä taloa uuden tietokoneen lumoissa, minä avasin pikkukannettavan tuvassa.Kumma ettei tämä hiljaiselo ole yleensä tuntunut pitkästyttävältä.
Kaksi tuntia tiskasin ja siivosin tyttären perheen lähdettyä, laitoin "parempia" astioita ison kaapin kätköön ja osa menee toiseen asuntoon.Iso valkoinen pöytäliina jytisee pesukonessa "Vanishin" säestyksellä, toivottavasti puhdistuu. Ei tunnu, että olisi vielä arki. Vielähän äsken syötiin lähtölounasta.
Nyt meillä oli oikein puuhakas perhejoulu, oli kahdet kahdenyön yövieraat. Luonnikkaasti sujui joulu uudenkin ihmisen kanssa. Hän ja poika laittoivat yhdessä kauniin ja maukkaan kalavadin. Ulkosauna lämmitettiin joulusaunaksi ja tykkäsivät siitä.
Täti puuttui joukostamme, kymmenien joulujemme vakiovieras.Haudalla muistelin niitä.
Nyt odottaa hiljaiselon hyvä puoli: sängyllä makaillen matka Venäjän halki junalla Rosa Liksomin seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti