Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

lauantai 29. elokuuta 2015

Aika reipas

›
Pojat olivat opettaneet minulle päältä ajettavan ruohonleikkurin käyttöä täällä ollessaan, se kun minulta jäi aiemmin opettelematta. Torpan ...
perjantai 28. elokuuta 2015

Uurna

›
Uurna oli painavampi kuin luulin. Sinne hautaansa sen naruilla laskin, luin runon,siunasin ja suntio peitteli hiekalla. Kirkonkellot soivat....
keskiviikko 26. elokuuta 2015

Elävää ja tuhkaa

›
Sain tiedon, että mieheni on eilen tuhkattu. Uurna haetaan huomenna. Olin valmistautunut laskemaan sen yksin hautaansa kirkonkellojen soides...
2 kommenttia:
tiistai 25. elokuuta 2015

Hautajaisten jälkeen

›
Koti on hiljentynyt, lasten perheet lähteneet omaan elämäänsä. Pyykkikone pyörii neljättä kierrosta. Surukiitokset on lähetetty neljään leht...
1 kommentti:
tiistai 18. elokuuta 2015

Hankala päivä

›
Revähti ankara urakka silmille, kun pankista kysymäni perunkirjoittajan sihteeri selvitti, mitä asiakirjoja minun pitää hankkia perunkirjoit...
2 kommenttia:
lauantai 15. elokuuta 2015

Surusaatto

›
Sisar lähti kotiin, jäin illaksi yksin. Lähdin pyöräilemään kauniissa illassa. Matkalla aloin epäillä, olenko pannut kuolinilmoitukseen väär...
3 kommenttia:
maanantai 3. elokuuta 2015

Aika loppui

›
Rakkaan puolisoni elämä päättyi sunnuntaina 2.8.2015 klo 22.18 Tampereen keskussairaalassa. Perjantai-iltana yllättäen alkanutta sisäistä ve...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.