Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kummaa tautia

›
Aina vain heikottaa ja kuvottelee, vaikka oksentamista oli vain yhtenä päivänä. Oudointa on jalkojen voimattomuus, kun koettaa piristyä pien...
maanantai 26. maaliskuuta 2012

Mahatautia

›
Minulle puhkesi lauantai-iltana oksennustauti, oikein perusteellisesti. Pitkästä aikaa on kuumetta ja yököttävä olo vieläkin. En tiedä, onko...
perjantai 23. maaliskuuta 2012

..ja kaupunki nähty

›
"Reissu on tehty ja kaupunki nähty" oli tätini vakiolausahdus matkan jälkeen. Kun on käynyt Jerusalemissa,  tuntuu että Kaupunki ...
3 kommenttia:
tiistai 13. maaliskuuta 2012

Liikkeellä

›
Velipoika on päässyt kaulaputkesta eroon ja käyttää vain hengitysmaskia tukena. Piakkoin hänet siirretään neurologian osastolle, ellei takap...
2 kommenttia:
lauantai 10. maaliskuuta 2012

Pyörätuolissa

›
Tänään velipoika istui pyörätuolissa, kun menimme katsomaan häntä. Se oli iloinen yllätys.Hän oli istunut siinä tunnin ilman lisähappea. Hän...
2 kommenttia:
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Menneitä makuja ja hajuja

›
Oltiin siskon kanssa siivoamassa lapsuuskotia. Pitkään savuttaneen hellan vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Savun haju on sitkeässä. Urakk...
tiistai 6. maaliskuuta 2012

Minä hiihtelen hankia hiljakseen

›
Pariinkin kertaan olen hiihdellyt veljen suksilla lapsuuskotimme lähistöllä käydessäni lämmittämässä tupaa. Sairaalassa edelleen makaava vel...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.