tag:blogger.com,1999:blog-6789466606361893095.post1743921704155809757..comments2016-12-19T19:32:31.911+02:00Comments on Mumman raitamatto: Kuusikymmenluvun minäAnnikkihttp://www.blogger.com/profile/16729219956807021532noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6789466606361893095.post-87565574650178510422014-11-29T09:05:40.559+02:002014-11-29T09:05:40.559+02:00Kiitos kommentista! Minulta on ikävä kyllä hävitet...Kiitos kommentista! Minulta on ikävä kyllä hävitetty lapsuuskodin vinttiin jättämäni vanhemmat päiväkirjat, mutta tämä yksi oli mukanani. Nyt se tuntui aarteelta. Meissä ovat mukana kaikki iät ja ajankohtaisesti kirjoitettu avaa silloisia elämäntasoja tuoreesti.Annikkihttps://www.blogger.com/profile/16729219956807021532noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6789466606361893095.post-33177617867712807882014-11-28T18:59:11.479+02:002014-11-28T18:59:11.479+02:00Tulin blogiisi vierailulle pitkästä aikaa ja pysäh...Tulin blogiisi vierailulle pitkästä aikaa ja pysähdyin tämän tekstin äärelle. Onpa hyvä, että olet säilyttänyt vanhoja päiväkirjoja ja saanut sukeltaa menneisyyden poluille. Samanlaista matkaa olen itsekin tehnyt vime vuosina. Osa päiväkirjoista on hävinnyt, mutta aika monta niistä on tallessakin. Kirjojen sivuille on kätketty samanlaista etsimistä ja kyselyä, kipua ja iloja, ihastumista ja pettymyksiä, yksinäisyyttä, rakastumisen pakahduttavaa tunnetta. Mahtavaa lukea, että sinäkin olet tallannut samantapaisia polkuja. Päiväkirjojen pitäminen hävisi elämästäni niinä vuosina, kun tulin äidiksi, mikä sinänsä on harmillista, koska nyt muistoja olisi kiva lukea. Nyt pidän päiväkirjaa säännöllisesti. Kaikki alkoi uudestaan äidin kuoleman jälkeen 2007.<br />Kaikkea hyvää ja kaaunista elämääsi!Piipe Elchnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6789466606361893095.post-15950776075548451882014-10-15T08:59:06.030+03:002014-10-15T08:59:06.030+03:00Kai se kirjeenvaihto oli samaa pohjaa kuin nykyine...Kai se kirjeenvaihto oli samaa pohjaa kuin nykyinen some, mutta paperimuodossa. Kirjeitä oli hauska odottaa ja postilaatikolle meno jännittävää. Silloin jaksoi matkoillakin tutustua uusiin ihmisiin. Annikkihttps://www.blogger.com/profile/16729219956807021532noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6789466606361893095.post-69074647629649656042014-10-14T19:32:16.861+03:002014-10-14T19:32:16.861+03:00Putkiremontin takia kellarimme tyhjennyksessä löyt...Putkiremontin takia kellarimme tyhjennyksessä löytyy vanhoja kirjeitä, jotka ovat sinne jossain vaiheessa jääneet. Minä en ollut Ruotsissa, missä osa ystävistäni oli sairaala-apulaisena, vaan Hannoverissa diakonissalaitoksessa Putzfrauna. Siihen aikaan ei ollut interrailia, mutta matkoilla opittiin muuten itsenäisyyttä.<br /><br />Yhden huomion tein. Kuinka paljon siihen aikaan ystäväpiirimme kirjoittelikaan kirjeitä. Sen olin jo unohtanut. Jotenkin tuntuu erikoiselta se, kuinka paljon tuossa olen muuttunut. Miten ihmeessä pystyin olemaan niin monelle sellainen ystävä, jolle he halusivat kirjoittaa...<br /><br />Meilyä löytyi taas myös seurustelun alun kirjenippuja. Se kaikki tuntuu vuosien jälkeenkin vielä ihmeelliseltä. Noita samoja valmistelun/johdatuksen mietteitä olen minäkin ajatellut. Miksi juuri me teimme ne pienet valinnat aikataulussamme, jotka saivat tuttavuuden muuttumaan siksi ihmeelliseksi - nuoruudenrakkaudeksi. Ja miksi ihmeessä se edelleen tuntuu hyvältä:)<br />Maija Mäkelähttps://www.blogger.com/profile/17421914605575912858noreply@blogger.com